Hän kuului Maan Hiljaisiin ja oli Noitien sukua
Hän oli ollut
niin kauan yksin,
että näki ääniä
kuuli kuvia,
hän oli oppinut kääntämään
mytologioita nykyaikaan,
hänellä oli huolella
piilotettu kätkö
varakyyneliä sydämessään
ja hän osasi hengittää
Surua,
hän kuului Maan Hiljaisiin
ja oli Noitien sukua,
hänellä oli vain hiljaisia
haaveita mutta
äärettömiä toiveita,
hänet oli ymmärretty
niin useasti väärin,
että hän puhui enää
vain sivulauseilla,
hän näki ihmisten
ajatukset kuin ilmapallot
ja olisi halutessaan voinut
puhkoa niihin reikiä,
hän pukeutui ainoastaan
varjoihin silloin harvoin
kun liikkui missään ulkona,
hänen kodissaan asui
vain yksinäisyys
ja kissoja, mutta niitä
se ei häirinnyt,
hän oli nähnyt seuraavien
sukupolvien tulva-aallot, jotka
hyökyivät hänenkin
nurkilleen hiljaa,
hän tiesi että eräänä
päivänä sarastus
puhuttelisi häntä
ja selittäisi miksi juuri
hänen oli pitänyt saada
niin monta tuskaa.
Miksi hänellä ei ollut
oikeutta pyytää mitään
maailmalta, vaikka pahantahtoisetkin
saivat niin paljon, niin paljon
itsekkäitä ajatuksia
ilman yhtäkään kiitosta.
Hän odotti päivää jolloin
saisi alkaa puhkomaan
ilmapalloja.
Ja viimein päivä oli käsillä,
sarastus kuiskasi
aika oli tullut
ja hän oli valmis.
EL/ Julkaistu kokoelmassani "Et voi nähdä tuulta" (Turbator 2016)
Lisätty vain viimeiset neljä riviä tähän. Sillä aika on tullut.
niin kauan yksin,
että näki ääniä
kuuli kuvia,
hän oli oppinut kääntämään
mytologioita nykyaikaan,
hänellä oli huolella
piilotettu kätkö
varakyyneliä sydämessään
ja hän osasi hengittää
Surua,
hän kuului Maan Hiljaisiin
ja oli Noitien sukua,
hänellä oli vain hiljaisia
haaveita mutta
äärettömiä toiveita,
hänet oli ymmärretty
niin useasti väärin,
että hän puhui enää
vain sivulauseilla,
hän näki ihmisten
ajatukset kuin ilmapallot
ja olisi halutessaan voinut
puhkoa niihin reikiä,
hän pukeutui ainoastaan
varjoihin silloin harvoin
kun liikkui missään ulkona,
hänen kodissaan asui
vain yksinäisyys
ja kissoja, mutta niitä
se ei häirinnyt,
hän oli nähnyt seuraavien
sukupolvien tulva-aallot, jotka
hyökyivät hänenkin
nurkilleen hiljaa,
hän tiesi että eräänä
päivänä sarastus
puhuttelisi häntä
ja selittäisi miksi juuri
hänen oli pitänyt saada
niin monta tuskaa.
Miksi hänellä ei ollut
oikeutta pyytää mitään
maailmalta, vaikka pahantahtoisetkin
saivat niin paljon, niin paljon
itsekkäitä ajatuksia
ilman yhtäkään kiitosta.
Hän odotti päivää jolloin
saisi alkaa puhkomaan
ilmapalloja.
Ja viimein päivä oli käsillä,
sarastus kuiskasi
aika oli tullut
ja hän oli valmis.
EL/ Julkaistu kokoelmassani "Et voi nähdä tuulta" (Turbator 2016)
Lisätty vain viimeiset neljä riviä tähän. Sillä aika on tullut.
Kommentit
Lähetä kommentti